7.1.2014, pohdintaa synnytyksestä ja pikaiset neuvolakuulumiset.

Moikku kaikille !
 

Buzzminton toivoi, että kirjottaisin synnytykseen liittyvistä toiveista, peloista ja ennakkoluuloista ...  Ja joku muukin oli muistaakseni toivonut jotain tän kaltaista juttua.

Ensinnäkin mä toivoin sektiota, koska mulla on kauhea pelko siitä, että joutuisin kokemaan molemmat synnytystavat kerralla.
Myös repeäminen kuulostaa kauhean hurjalta, vaikka ei kaikki välttämättä repeä, on kivunlievitystä ja kyllä siitä paranee.

Alatiesynnytys on tietenkin se "parempi" vaihtoehto, koska se on luonnollinen tapa ja siitä paranee nopeammin.
En kuitenkaan uskalla lähtee yrittää puskee kahta vauvaa alakautta vaikka molemmat olisivatkin rt:ssä. Mitä jos A:n synnyttyä B luiskahtaa perätilaan,  poikittain tai ... Hui !

Yksi vauva olisi eri asia, koska se ei pystyis mitenkään syntymään sekä alakautta, että sektiolla.

Sektiolla saadaan varmasti molemmat samaa reittiä ulos, eikä mun tartte olla tuplasti kipeä. Jotenkin kun on kaks vauvaa kyseessä, niin koen sektion turvallisempana vaihtoehtona. Se on ajatuksenakin jotenkin paljon hallitumpaa ja tietää suurinpirtein mitä millonkin tapahtuu, vaikkakin mitä vaan voi tulla matkan varrelle.
Juttelin sitte asioista pelkokätilön kanssa. Hän kertoi mulle sektion riskeitä, mutta ei onneks kuitenkaan painostanut alatiesynnytykseen.
Aikasemmalla kerralla kun lääkärille mainitsin sektiotoiveesta niin se lääkäri painosti alatiesynnytykseen ja pelotteli kuinka mun pitäis sit mukamas heittää haaveet kolmannesta lapsesta jne.
Eikä se tietenkään tuntunut millään tapaa kivalta, kun hän ei ottanut mun pelkoja tosissaan, pelotteli vaan lisää.

^ Ehkä sillä oli sitruuna pe**eessä tai muuten vaan huono päivä =D

Pelkokätilö sanoi mulle, että mua ei tietenkään pakoteta alatiesynnytykseen ja että seuraavalla käynnillä rv 36+3  sovitaan leikkausaika. Oli aikas mukava tätönen :)
Nimeltään hän taisi olla vieläpä Monika / Moonika.

Jotkut ei ikinä haluais "joutua" sektioon ja jotkut ei ikinä haluais synnyttää alakautta. Pelkoja on erilaisia, niinkuin meitä ihmisiäkin :)
Koskaan ei pitäis aliarvioida toisen pelkoa. Toinen tapa voi olla toiselle se parempi vaihtoehto.

Mä uskon ja toivon tietenkin, että leikkaus menee kaikinpuolin hyvin. En halua missään nimessä olla yksin, eli A:n on tietysti oltava mun tukena.
Siinä vieressä paijaamassa mun hiuksia tai pitämässä kädestä kiinni :) <3  
( Sitä jännittää, kun "joutuu" olemaan siellä salissa, kun mua leikataan :D JÄIKS !)

Kun pojat syntyy niin A menee kätilön (tms lääkärin) kanssa mittaamaan, punnitsemaan, pesemään ja pukemaan vauvoja.
A:n pitää myös muistaa ottaa paljon kuvia, kun en itse pysty.
Sillä aikaa mua kursitaan kasaan ja mä meen heräämöön vissiin ainakin niin pitkäks aikaa kunnes pystyn liikuttaa varpaita.
Ensimmäinen nousu sängystä tekee kuulema tosi kipeetä ja uskon sen. Onhan mahaa operoitu ja venytelty. Haluan silti uskoa, että kyllä mä siitä sängystä pinnistän ylös kipulääkkeitten voimalla ja vieläpä ilman itkua. Saa nähdä kuinka tää ajatus toimii käytännössä, vaikka mulla onkin suht korkea kipukynnys. En mä oo kuitenkan menossa sinne kuolemaan :D.


Niin ja toivon myös, että saisin pitää salissa poikia sylissä ennenkuin
ne vietäis siitä "eteenpäin". Ja olis myös kiva jos mun ei tartteis kauheen kauaa olla erossa pojista ja A:sta.
Mun miehet <3

Hmmm.
Vielä pitää muistaa kysyä tarkemmin noista KOKS:in käytäntötavoista. Kuinka kauan menee, että pääsee vauvojen luokse jne ja en nyt tähän hätään muista koska ensimmäisen nousun saa/joutuu tekemään. Ens käynnillä selviää varmasti lisää :)

Jos joudun olemaan "kauan" ( Oon kärsimätön, tuntikin on liikaa ..  :D) erossa pojista niin pitää varmaan soittaa A:n kanssa videopuhelua tai sit se saa lähettää poikasista paljon kuvia :D
Uusissa ihmisissä on varmasti tosi paljon ihmeteltävää.
En malta odottaa, että näen Pullen ja Napun. Onkohan ne ihan erinäkösia vai onkohan niissä paljonki samaa tai onkohan niillä hiuksia ? Näihin saadaan vastaus luultavasti parin viikon päästä. 
Vielä on maltettava odottaa. Mammanpojat, Pulle & Napu <3 <3


En nyt tiedä mitä voisin vielä tästä kirjottaa ? :D.

Sitten pikaiset neuvolakuulumiset rv 35+4 :

Pissa ok, poikasten sykkeet 135 ja 139. Käsikopelolla molemmat rt:ssä. 
Hemoglobiini 119.
( Viimeks rv 31+5 se oli 115. Lähtötilanteessa se oli huimat 147. )
Sf- mitta on 40cm. ( Viimeks rv 31+5 se oli 36cm).
Sain kotiin vietäväks kolme vihkosta. ( Imetys, vauvan hoito ja lapsi eri ikävuosina, 0-6kk )
Seuraava neuvola olis 22.1, mutta saa nähdä päästäänkö sinne asti :) 
Neukkutädin mukaan nää vois jo parinkin päivän päästä tulla, kun viikkoja on jo niin hyvin.

Ps. Oon tänään taas ollut ahkerana ;) 
Kokkasin nakkikeittoa sekä leivoin sämpylöitä ja perunarieskoja.
Sit oon pessyt pyykkiä ja täyttänyt tiskarin. 
Kohta tulee kaveri kylään. 
Nyt  pitää pikkasen huilia :)

Tasan kk laskettuun aikaan, joka on 7.2.2014.

Hyvää päivänjatkoa ihan jokaiselle ! <3




- T: Jasi & poijjaaat <3